Menen suoraan huomioihin koska tänään olen liian väsynyt pikkujutteluun:
1. 90-luvun radioklassikot saakin mut vieläkin nauramaan ja leikkimään Ressu Redfordia juhlasalin parvella valkoinen mekko päällä. Ja hitaiden tanssiminen rakkaan kanssa ala-astetyyliin oli hauskaa. Vatsaan sattuu, nauroin vähän liikaa.
2. Työkaveri oli tuonut suklaakeksejä töihin. Kaunis ajatus. Pitää taas itsekkin tuoda joku päivä jotain herkkuja kahvipöytään. Sytytettiin kynttilätkin ja laitettiin joulukoristeet esille.
3. Kasvot jäätyy ikävästi kun ulkona on kymmenen astetta pakkasta. Iho muuttuu isoksi kipeäksi alueeksi ja kulmakarvoihin sattuu. Miksi tänä vuonna tämä pakkaseen totutteluaika jäi näin lyhyeksi?
4. Stressitilanteessa voi päättää että en nyt ota tästä stressiä itselle. Se vaatii vähän pysähtymistä mutta on mahdollista.
5. Koska mä saan ne huopatossut? Onko niitä joulumarkkinoilla? Pääsenkö huomenna joulumarkkinoille? Vai olenko huomennakin näin uupunut?
Ei muuta. Kellohan on vasta yksi. Kuinka monta huomiota yhteen mennessä voi ihmiseltä odottaa?
Vielä boonuksena eilisistä huomioista että yleisesti ärsyttää että yliopisto esitetään mediassa vähän kajahtaneiden ihmisten paikkana jossa professorit ja rehtortkin pukeutuu pupupukuihin ja kerää rahaa. Eikö tässä pitänyt olla kyse tieteestä? Hmm. Tiede voi olla hauskaa mutta toivottavasti ei sentään säälittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti