Ajatuksia visuaalisesta ympäristöstä ja muusta.

Huomioita omasta visuaalisesta ympäristöstä, kuvia, ideoita, hetkiä ja yllätyksiä.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Lipsahdin facebookkiin ja heti tuli paha mieli

Ouh! Kävin facebookissa ja heti huomasin mitä kaikkea oon missanut. Ystävien synttäreitä on mennyt ihan ohi ja postejakin joissa minulta yritettiin kysyä jotakin oli tullut 4 vaikka kirjoitin seinälle etten ole mediassa läsnä vähään aikaan. Tekisi mieli pyytää anteeksi ihmisiltä etten ole kommentoinut heidän tärkeisiin päivityksiinsä mutta toisaalta tekstiviestejä, soittoja ja tapaamisia ei ole ollut joten ehkä kuulen tärkeistä jutuista sitten vaan viiveellä jos yritän erää virtuaalitodellisuuden sijasta tässä materiaalisessa ja konkreettisessa. Hitaus on kai se hinta ja yksipuolistuminen.

Kylläpä tuli ulkopuolinen olo. Vähän samalla tavalla kun tänään lukiessa työpaikkailmoituksia. Aika paljon kaikenlaisia töitä tarjolla mutta tuntuu siltä etten ainakaan ihan suoraan ole oikea ihminen mihinkään niistä paikoista. On alkanut tuntua siltä että laajan humanistisen osaamisen sijasta en osaakkaan mitään kunnolla vaan kaikkea vähän. Pitäisi kai mennä takaisin kouluun jos haluaisin töitä? Mutta en halua kouluun ja eikö töissä sitten voisi oppia.

Jännittää kamalasti miten näiden työkuvioiden kanssa vielä käy. Ainakin haluaisin työn josta ei kokoajan tekisi mieli karata. Ainakin haluaisin työn jossa ei tarvitsisi käyttää kahta tietokonetta samaan aikaan ja istua koko päivää.

Mutta tänään on ihania asioita kuten lounastreffit ystävän kanssa, joululahjojen paketointia kotona ja mahdollisesti vähän tietokoneella pelaamista. Lisäksi seitsemältä olisi tarjolla keskustelua taiteen autonomisuudesta mutta en varmaan jaksa jäädä tänne kökkimään seitsemään saakka vaan suuntaan ihanaan ketunkoloon omaan kotiin, sytytän kaikki kynttilät ja kuuntelen tenavien joululevyä kun pakkailen joululahjoja.

Ainiin, pitäisi miettiä sitä joulukalenteria. Haaveilin ensin suklaarasiasta jossa olisi 24 erilaista konvehtia mutta nyt kun taas tajuan olevani elefanttiimitoissa pohdin jotain ruokaan liittymätöntä kalenteria. Ehkä aamuisin voisi lukea vaikka jonkun novellin kahdessakymmenessäneljässä osassa siten että joka aamu voisi ottaa pienen hetken rauhoittumiselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti