Oli tänään taas töissä puhetta mun lähestyvästä tutkimusvapaasta ja aloin pohtimaan millaisia kokonaisuuksia suomalaisesta julkisesta taiteesta saisi koottua tietokirjaan ja mikä olisi mielenkiintoisinta. Olen ajatellut lisätä teokseen myös julkisen taiteen sanaston teoksen loppupuolelle sekä jonkinlaisen askartelu/tehtävä osion jota voitaisiin käyttää vaikka kouluissa tai joita yksittäiset taideretkeilijät voisivat miettiä.
Tähän mennessä kootut ideat ovat:
- Turku: Historian suurmiehiä ja pari naistakin
- Kotka: uudempi suomalainen kuvanveisto
- Helsinki: Bussilla lähiötaideprojekteihin
- Lahti: Lanu-puisto. Olavi Lanun taide Lahdessa
Olen kaavaillut teokseen alustavasti n. 10-14 kokonaisuutta joten monta paikkaa on vielä vapaana. Ainoana rajoituksena on että teosten tulee muodostaa kokonaisuus ja teosten katsominen pitäisi voida tehdä retkenä, eli välimatkat eivät voi olla kovin suuria.
Haluaisin teoksen olevan maantieteellisesti kattava joten kokonaisuudet saisivat mielellään olla eripuolella Suomea. Kohteiden ei tarvitse olla kaupungeissa.
Ideoita?
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Julkisen taiteen yhteisöllisestä merkityksestä ja teosten kokemisesta
Olen ajautunut julkisen taiteen problematiikan äärelle tai äärille oman graduni kautta ja olen jatkamassa kirjoittamista aiheessa muodossa tai toisessa, ilmeisesti useammassakin.
Tällä viikolla pitäisi syventyä taas tutkimuskirjallisuuteen ja muokata tutkimussuunnitelmaa jatkotutkintohakemusta varten. Suunnitelman kanssa tuleekin kohta vuosipäivä vastaan ja toivottavasti saisin sen valmiiksi elokuun alkuun mennessä. Saapa nähdä, luettavaa olisi loputtomasti ja aikaa töiden ja muiden asioiden keskellä vähän. Lisäksi mieltä hieman painaa se, että edellinen tutkimussuunnitelma hylättiin tiedekunnassa enkä oikein vieläkään tiedä miksi. Mutta täältä kuopasta on suunta ylöspäin, toivottavasti ensi haussa tärppää. Jos ei tärppää niin sitten kuoppaan akateemiset ambitioni lopullisesti ja jatkan kirjoittamista jossain muussa muodossa.
Tänään olen pohtinut julkisen taiteen ja vallan kysymyksiä töiden ohella. Tutkimussuunnitelmaa pitäisi tiedekunnan ohjeistuksen mukaan käsitteellistää ja luulen että voisin käsitellä julkisen taiteen saavutettavuutta tutkimussuunnitelmassa vallan kautta.
Olen selaillut tänään Herbert Marcusen teosta Art and Liberation joka vaikuttaisi antavan hyviä lähtökohtia. Teosten saavutettavuushan liittyy pitkälti siihen kuka, missä ja ketä varten ja kenen ehdoilla tuottaa julkista taidetta. Julkisten teosten rahoittajalla on suuri vapaus ja vastuu teosten valinnassa ja tuottamisessa ja prosessi on hyvin erilainen kun museo/galleriataiteen tapauksessa.
Marcuse kirjoittaa muunmuassa taiteen vapauttavista mahdollisuuksista jotka kiinnostavat myös minua. Haluaisin tutkia sitä mihin ihmiset käyttävät julkisia teoksia ja millaisia merkityksiä niillä on teosten käyttäjille. Ajattelin että tätä voitaisiin lähestyä teosten koetun saavutattavuuden kautta mutta vaikuttaa siltä ettei se ole tarpeeksi vaan itse saavutattavuus olisi vielä tarpeellista palauttaa atomeiksi ja kirjoittaa auki sen rakenteita.
Teosten saavutettavuus rakentuu yksilöllisen kokemuksen lisäksi myös yhteisöittäin siten että jokin teos saattaa olla toiselle yhteisölle saavutettava ja taas toiselle esimerkiksi ärsyttävä, ahdistava tai "mykkä". Teokset voivat esimerkiksi tukea ryhmädynamiikkaa tai -identiteettiä tai sitten sanoa sitä vastaan.
Julkisesta taidetta on perinteisesti käytetty yhteisöllisyyden ja yhteisöjen luomisessa erilaisten yhteisö- ja lähiötaideprojektien kautta. Myös monumentit ja muistomerkit vahvistavat yhteisöjä ja merkitsevät niitä. On olemassa kuitenkin myös teosten käyttäjistä eri tavalla itsenäisiä teoksia joiden yhteisöllisten merkitysten tutkiminen voisi olla mielenkiintoista.
Taidan raivata viikonlopulta aikaa lukea aiheesta ja kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa uudelleen. Ehkä jonkun teoksen katsomisesta ja analysoinnistakin voisi olla apua ajatusten keskittämiseen. Ehkä julkisesta taiteesta pitäisi kirjoittaa katsomisen kautta eikä katsomisen avuksi. Saapa nähdä.
Tällä viikolla pitäisi syventyä taas tutkimuskirjallisuuteen ja muokata tutkimussuunnitelmaa jatkotutkintohakemusta varten. Suunnitelman kanssa tuleekin kohta vuosipäivä vastaan ja toivottavasti saisin sen valmiiksi elokuun alkuun mennessä. Saapa nähdä, luettavaa olisi loputtomasti ja aikaa töiden ja muiden asioiden keskellä vähän. Lisäksi mieltä hieman painaa se, että edellinen tutkimussuunnitelma hylättiin tiedekunnassa enkä oikein vieläkään tiedä miksi. Mutta täältä kuopasta on suunta ylöspäin, toivottavasti ensi haussa tärppää. Jos ei tärppää niin sitten kuoppaan akateemiset ambitioni lopullisesti ja jatkan kirjoittamista jossain muussa muodossa.
Tänään olen pohtinut julkisen taiteen ja vallan kysymyksiä töiden ohella. Tutkimussuunnitelmaa pitäisi tiedekunnan ohjeistuksen mukaan käsitteellistää ja luulen että voisin käsitellä julkisen taiteen saavutettavuutta tutkimussuunnitelmassa vallan kautta.
Olen selaillut tänään Herbert Marcusen teosta Art and Liberation joka vaikuttaisi antavan hyviä lähtökohtia. Teosten saavutettavuushan liittyy pitkälti siihen kuka, missä ja ketä varten ja kenen ehdoilla tuottaa julkista taidetta. Julkisten teosten rahoittajalla on suuri vapaus ja vastuu teosten valinnassa ja tuottamisessa ja prosessi on hyvin erilainen kun museo/galleriataiteen tapauksessa.
Marcuse kirjoittaa muunmuassa taiteen vapauttavista mahdollisuuksista jotka kiinnostavat myös minua. Haluaisin tutkia sitä mihin ihmiset käyttävät julkisia teoksia ja millaisia merkityksiä niillä on teosten käyttäjille. Ajattelin että tätä voitaisiin lähestyä teosten koetun saavutattavuuden kautta mutta vaikuttaa siltä ettei se ole tarpeeksi vaan itse saavutattavuus olisi vielä tarpeellista palauttaa atomeiksi ja kirjoittaa auki sen rakenteita.
Teosten saavutettavuus rakentuu yksilöllisen kokemuksen lisäksi myös yhteisöittäin siten että jokin teos saattaa olla toiselle yhteisölle saavutettava ja taas toiselle esimerkiksi ärsyttävä, ahdistava tai "mykkä". Teokset voivat esimerkiksi tukea ryhmädynamiikkaa tai -identiteettiä tai sitten sanoa sitä vastaan.
Julkisesta taidetta on perinteisesti käytetty yhteisöllisyyden ja yhteisöjen luomisessa erilaisten yhteisö- ja lähiötaideprojektien kautta. Myös monumentit ja muistomerkit vahvistavat yhteisöjä ja merkitsevät niitä. On olemassa kuitenkin myös teosten käyttäjistä eri tavalla itsenäisiä teoksia joiden yhteisöllisten merkitysten tutkiminen voisi olla mielenkiintoista.
Taidan raivata viikonlopulta aikaa lukea aiheesta ja kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa uudelleen. Ehkä jonkun teoksen katsomisesta ja analysoinnistakin voisi olla apua ajatusten keskittämiseen. Ehkä julkisesta taiteesta pitäisi kirjoittaa katsomisen kautta eikä katsomisen avuksi. Saapa nähdä.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
torstai 17. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)