No näyttää siltä ettei minusta ole tähän blogitouhuun mutta nyt ajattelin tulla kirjoittamaan kun olen facebooklakon vuoksi "sosiaalisen"median tarpeessa. Vaikka ei kai blogi ole kovin sosiaalinen?
Olen taas parin viikon ajan lukenut blogeja aktiivisemmin ja miettinyt tätä omaa sivustoa ja sen merkitystä itselle. Merkitystä on kovin vähän ja vierastus blogeissa esiteltyjä elämänmalleja kohtaan suuri. En esimerkiksi:
- ota omasta kodista kuvia vaikka nään jotain somaa
- mieti millaisia asukokonaisuuksia laitan päälleni
- neulo niin paljon että tuotteita voisi esitellä blogissa
- kokkaa tai leivo resepteistä
- elä sosiaalisesti jännittävää elämää jota sitten voisin jakaa muiden kanssa
- kuuntele intohimoisesti musiikkia jota sitten osaisin arvostella, tai edes kovin usein lue tekstejä joita haluaisin tai osaisin arvottaa muuten kun tykkäsin/en tykännyt asteikolla
- vaikka saan esteettistä mielihyvää hyvin suunnitelluista ja toteutettuista esineistä en osaa ottaa niistä kuvia tai kirjoittaa niistä
Sen sijaan päiväkirjamaisena elementtinä blogi voisi toimia. Katsotaan jos vaikka innostuisinkin. Puolijulkinen päiväkirja? Niinkun facebook? Hmm. Siitä facebookista että olen nyt kaksi päivää ollut käyttämättä sitä ja kyllä on ikävä. Olen ihan varma että sielä tapahtuu jotain todella mielenkiintoista josta jään nyt kokonaan ulkopuolelle. Viikon päästä kun menen takaisin en enää tiedä kuka seurustelee kenenkin kanssa, kuka on tehnyt viikonloppuna mitäkin ja mitä kukakin ajattelee erilaisista iltasanomien lööpeistä.
Mielenkiintoista seurata ottaako kukaan enää minuun yhteyttä jos yhteyttä ei voikkaan ottaa facebookissa. Näkymätön Elina? No, ainakin se että facebookia on ikävä niin paljon kertoo että lakosta on jotain hyötyä. Hymiö.
Eilen pelasin muuten ensimmäistä kertaa ikinä tietokonepeliä. Se oli jännittävää ja myös aika noloa. En osannut käyttäytyä kovin hyvin. Lautapeliin verrattuna tempo oli ehkä hiieman nopeampi ja homma oli vähän yksinäisempää mutta ihan hauskaa. Nolous oli kuitenkin suurin este pelaamisesta nauttimiselle. Sitä voisi varmaan ravistaa pelaamalla vähän lisää. Ensi kerralle aion ostaa limupullon viereen rekvisiitaksi, tietty kokista.
Sitten kirjoista. Nyt kun olen itse kirjoittanut sitä käsikirjoitusta olen alkanut lukemaan tietokirjoja uudella innolla ja oppimismielessä. Tietokirjan kirjoittaminen on hauskinta hommaa ja pyrin tulemaan siinä hyväksi. Ja opittavaa on paljon! Ensi viikolla menen lainaamaan kirjastosta ainakin Kyllikki Villan kirjoittaman matkailukirjan ja kirjan jossa matkustetaan Suomessa yhdeksällä tavalla.
Muuten luvussa tällähetkellä mm. Madeleine Hessérusin Paljain jaloin, jossa nainen tulee allergiseksi omalle elämälleen. Sitä vasta muutama sivu takana ja ihana viikonloppu kirjan maailmassa edessä. Olen jo päättänyt että tämä on yksi niistä kirjoista joista jätän noin 20 viimeistä sivua lukematta.
Hyvää viikonloppua ja ihania lätäkkökävelyitä. Älkää polttako sormianne kun sammuttelette kynttilöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti