Haluan!

1. Mantelimassaa ja kermavaahtoa
2. Toisenlaisia töitä ja haasteita
3. Apurahan
4. Kesäsään
5. Tietokoneettoman tilan
6. Kaikille onnea
7. Löytää hyvän ja halvan kampaajan
8. Lottovoiton
9. Kirjastoaikaa
10. Istua eteläranskassa varjossa ja syödä sitruunasorbettia
11. Nukkua 12 tuntia putkeen ilman herätyksiä
12. Itse puhdistuvan kodin

Ei kait muuta. Ensimmäinen on onneksi helposti toteutettavissa. Olisikohan kahvilassa tänään laskiaispullia?

Puolijulkisia pyrkimyksiä vuodelle 2011

En ole tehnyt mitää uudenvuoden lupauksia koskaan mutta uudenvuoden toivomuksia joka vuosi. Tästä vuodesta on luultavimmin tulossa taas vaiherikas ja tuntuu siltä että olisi hyvä asettaa jotakin tavoitteita joita voisi sitten ensi vuoden alussa hejastella ja katsella mitkä jäivät pois, mitä toteutui ja mikä sitten lopulta muodostui tärkeäksi.

Näitä olisi niin paljon kun vuosi on niin pitkä aika ja elämä lopulakin luultavasti aivan liian lyhyt mutta yritetään.

Maalaan puutarhakalusteet loppuun ja ompelen pihakeinuun kauniimmat tyynyt. Askartelen tomaateille suuremmat kasvualustat että voin kasvattaa niitä vielä enemmän. Hankin uudet puutarhasakset ja hansikkaat, sekä puutarhatakin. Ostan vähemmän, olen ostamatta enemmän, en hukuttaudu tavaramereen enkä anna kodinkaan uppoutua. Muistan kastella peikonlehteä, se suurjuomari. Käyn jumpassa säännöllisesi mutten liikaa ettei kaikki aika mene jumppasalissa. Tartun tilaisuuksiin enkä tartu stressiin tai itsen ulkopuolisiin odotuksiin ja paineisiin. Meditoin ainakin kymmenen minuuttia joka viikko ja pysähdyn jos joku hoputtaa. Käyn taidenäyttelyissä enkä lue taiteesta. Kirjoitan vähän taiteesta ja jos tapahtuu ihmeitä niin paljon. Maalaan enemmän akvarellilla ja piirrän vähemmän tussilla. Kuvitan. Käyn pulkkamäessä, retkiluistelemassa, avantouimassa, metsäretkellä, saaressa, uimassa Hirvensalossa, bussiretkellä, matkalla mm. Budapestissä, Saarenmaalla ja Porissa, syön hyvää ravintoa, otan aurinkoa silloin kun aurinkoa on. Kävelen sateessa. En katko luitani enkä anna niiden murtua. Vietän vähemmän aikaa kahviloissa enemmän kirjastoissa. En osta yhtään kirjaa enkä yhtään musiikkia. Opettelen neulomaan palmikoita. Leivon ainakin kerran kuussa jotain uudella reseptillä, esimerkiksi puolukkajuustokakun. Nukun pommiin kun en ole koskaan pommiin nukkunut. Myöhästyn jostakin. Luen sarjakuvia ruokapöydässa.

Uusi muikea maanantai

Tänään maanantai tuntuu omassa toivottomuudessaan huvittavalta. Ei oikein osaa ottaa tätä päivää vakavasti kun aamusta saakka kaikki on mennyt ihan nurinperin ja ohi. Huh.

Tänään on myös työhön palaaminen ja arkiaskareet. Kohta jumppaan ja sitten kotiin tekemään iltapalaa ja saunomaan. Ehkä huomenna kaikki menisikön jo melkein oikeaan suuntaan?

Kuitenkin niitä huomioita joita mietin:

1. Ei kannata tuhria valkoisia villasukkia suklaalla
2. Jos töissä kävelee villasukat jalassa työkavereita häiritsee ettei kuulu askelääntä ja jos kävelee korkokengät jalassa häiritsee liian kova ääni. Miksen osaa kävellä terveyssandaalit koivissa?
3. Mietin koska tapahtuu se ratkaiseva hetki jolloin kotiudun toimistoon enkä enää kapaa pois? Onko se jo ensi viikolla? Vai ehkä ensi syksynä?
4. Miksi juusto on niin hyvää?

Kirjakahvilat Suomessa

1980-luvun buumeista itselleni tutuin on kirjakahviloiden kukoistus. 1980-luvulla eri puolille Eurooppaa perustettiin kirjakahviloita, jotka toimivat hyvin eri tavoin, mutta joissa ajatus oli sama, kahvin juonnin ja kirjallisuuden yhdistäminen.

Kahvilat ja kirjallisuus nitoutuvat tiiviisti yhteen monella tasolla. Kahvila, kuten tekstikin on puolijulkinen ja toisaalta hyvin yksityinen tila. Kahvilassa ollaan toistaalta hyvin yksityisesti ja toisaalta esillä. Kahvila antaa myös paljon mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja uusien verkostojen luomiseen. Myös kirjan lukeminen tai kirjoittaminen on toisaalta hyvin henkilökohtaista ja toisaalta teksi on yleistä, kaikille avointa. Myös kirjallisuus tarjoaa meille paljon mahdollisuuksia havaita omaa asemaamme maailamassa. Luulen että näiden yhtäläisyyksien vuoksi kirjallisuus, kirjailijat, kirjallisuuden käyttäjät ja kahvlat sopivat niin hyvin yhteen.

Oman elämäni tärkein Kirjakahvila sijaitsee täällä Turussa, mutta halusin hieman selvitellä millaisia kirjakahviloita Suomesta nykyisin löytyy. Toivon kaikille kirjakahviloille hyvää uutta vuotta ja näkisin Suomessa mielelläni myös uusia kirjakahviloita ja kulttuurikahviloita, tiloja joissa voitaisiin vaihtaa ideoita, luoda uusia ja toteuttaa niitä.

Kirjakahviloita Suomessa (pintapuolisen googletuksen tulosta)

- Turun Kirjakahvila viettää tänä vuonna 30-vuotis juhliaan. Aikuisen ihmisen ikään varttunut kahvila tarjoaa tänäkin vuonna tuoretta ja linjakasta ohjelmaa sekä hyvää kahvia ja syötävää.

www.kirjakahvila.org

- Kirjakahvila Nispero Oulussa tarjoaa reilun kaupan kahvia ja laajan valikoiman kirjallisuutta. Tähtitornin kahvila toimii kesäisin ja avataan taas vappuna.

nispero.fi

- Kirjakahvila Kangasalla. Vuoden 2011 ohjelma julkaistaan pian yhdistyksen verkkosivuilla.

http://kirjakahvilakangasala.net/index.htm

- Joissakin kirjastoissa on kirjakahvila nimellä kulkevia projekteja joiden tiimoilla keskustellaan kirjallisuudesta ja juodaan kahvia.

Ian McEwanin Polte

Nyt se on luettu loppuun vaikka ajattelin jo jättää viimeiset 20 sivua lukematta koska ennustelin niiden latistavan koko homman ja niinhän ne tekikin. Lopussa kaikki langat sidottiin yhteen ja kaikki päättyi. On ärsyttävää että kirjoissa usein koko maailma päättyy kirjan loppuun tai ainakin hahmoissa tapahtuu jotakin niin merkittävää että he eivät ole enää samoja.

Tämä elämän ja kirjojen välinen ero on saanut minut jo vuosikymmenien ajan lopettamaan kirjat n. 20 sivua ennen loppua. Viime aikoina olen lopettanut usean kirjan jo puolessa välissä, siinä kohdin kun kaikki alkaa vaikuttaa liian järjestellyltä ja ymmärrettävältä. Jos olisin ollut viisas olisin jättänyt myös Poltteesta lukematta nuo viimeiset sivut koska ennen niitä minusta kirja oli mielenkiintoinen ja sujuva.

Teoksen parhaita puolia ovat kirjoittajan mukaan tempaava kirjoitustyyli joka antaa lukijalle sopivasti aikaa omaksua uusia seikkoja ja hahmoja. McEwan antaa lukijalle paljon tekstiä mm. ympäristöisä ja asetelmista joissa tapahtumat tapahtumat ja tämä eroaa mielyttävällä tavalla kiroista joissa tapahtuu valtavasti asioita ja jotka ovat silti mammuttimaisen pitkiä. Jokaisen kirjan ei tarvitse olla elokuvan käsikirjoitus vaan on hyvä että jotkin tarinat toimivat nimenomaan romaanimuodossa. Oman lukukokemuksen kannalta itselle oli tärkeää että käsissä on nimenomaan tuo n. kolmesataasivuinen kovakantinen opus joka on käännetty omalle äidinkielelle.

Kirja antoi mielenkiintoisia ja aika ihmisläheisiä näkökulmia ilmastomuutokseen ja lähestyi aihettaan riemastuttavan intoilemattomasti ja silti herättävästi. Toisena pääteemana teoksessa oli päähenkilön, Nobel-palkitun fyysikon, ongelma kohdata maailma ja elää omaa elämää. Päähenkilö tuntui kiitävän omaa elämäänsä täysin tietämättömänä omista valinnanmahdollisuuksistaan ja mahdollisuuksista yleensä.

Mutta ei kirjan juonesta sen enempää. Hyvä lukukokemus kaikenkaikkiaan ja lukisin nimenomaan junamatkoilla, kahviloissa ja muissa puolitiloissa.

--------------------
Tiistain huomiot:
- Kun pakkanen laski ollaan yhtäkkiä aivan erilaisessa valoympäristössä. Eilen paistoi ihana kevättalven aurinko ja toivottavasti sama ilmiö toistuu tänään.
- Kun on ollut sairaslomalla yli neljä viikkoa alkaa jo kaipaamaan jotain pävittäisiä rutiineja jotka erottaisivat päivät toisistaan ja toisivat vuorokausirytmiä. Jopa töihin on vähän ikävä vaikka se on melko erikoista.
- Tänään taidan mennä käymään taidenäyttelyssä koska silmät kaipaa jo jotain nähtävää. Turussa on sitäpaitsi alkanut kulttuuripääkaupunkivuosi ja odotan jo innolla mitä kaikkea mielenkiintoista vuoden aikana kaupunkiin luodaankaan!
--------------------

Nyt aamiaista ja sitten hetki käsitöitä ennen kun lähden kaupungille etsimään jotain katseltavaa.

Ihanaa viikkoa kaikille!