Ensimmäisinä vuosina Turussa vihasin tässä kaupungissa eniten sitä että talvet ovat märkiä ja vähälumisia. Koko juttu oli päässyt unohtumaan ennen viime talvea jolloin vihdoin oli paljon lunta ja kylmä. Mietin kuinka paljon rakasti talvea Itä-Suomessa jossa oli paljon puhdasta pakkaslunta ja jopa Hämeessä talvet olivat valkoisempia.
Tänään herätessä ulkona olikin jo valkoista ja lunta on satanut koko aamupäivän. Tekisi mieli päästä kävelemään tuonne valoisuuteen ja pehmeyteen. Vielä pari tuntia ja sitten pääsenkin. Ensin teelle ystävän kanssa kahvilan ikkunan ääreen ja sitten taidan kävellä lumista jokirantaa kotiin.
Onneksi tätä toimistopäivää kevensi pieni lounashetki kahviossa jossa on yksi seinä pelkkää ikkunaa ja löytöretki yliopiston kirjamyyjäisiin.
Löysin Sari Peltoniemen satukirjan Kukka Kaalinen joka pääsee jouluna lahjoituksena johonkin lapsikotiin jahka luen sen itse ensin. Tuula-Liina Variksen Toshiro Mifunen tiikeri tuli ihan omaan kirjahyllyyn. Lisäksi löysin Elina Vaaran runokokoelman jonka sisäsivulta löytyi seuraavanlainen melko mielenkiintoinen kuulakärkikynällä kirjoitettu omistuskirjoitus:
Purren tila
jos on sulla,
Kestä pila:
sinne tulla
pinkoo seili
asuurista -
(vetten peili
lasuurista - )
laivan haamu
Atlantilta -
(gong gong aamu
kling kling ilta - )
pieni hymy
kyynelsumu
Koneen jymy
tuulen huumaa
Kaima, Aulimaija ja Lauri Viljaselle pyytää ojentaa tämän rennon, harmittoman Lokikirjan reippain terveisin Water Nymphin Salainen Sihteeri.
Kolistimenmäeltä 22.11.-65.
Jos Jumala asuu ainoastaan moskeijassa, niin kenelle kuuluu muu osa maasta?
Kabir.
Magneettineula osoittaa aina pohjoiseen, ja siihen turvautumalla purjelaiva ei joudu harhaan - - -
Parahephamsa Ramakrishna
(Tässä voi olla kirjoitusvirheitä koska käsiala on vähän vaikealukuista)
Nyt kahville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti