Tänään ei ollut hyvä aamu. Ensin aamupalalla harmitti että pitää lähteä toimistoon vaikka nukuttaisi kun yöllä kaikenmaailman painajaiset pitivät hereillä.
Sitten pyörän lukko oli jäätynyt kiinni ja etsin lukkosulaa joka löytyi, sitten lähdin pyöräilemään ja huomasin ensimmäisessä risteyksessä ettei pyörässä ole minkäänlaisia jarruja ja talutin pyörän takaisin kotiin. Sitten juosten bussiin ja myöhässä viikkopalaveriin. Toinen lapanenkin oli tippunut matkalle.
Ei helppo aamu, olisin ansainnut paremman. Edellisenä päivänä oli Helsingissä koulutettavana ja jaksoin hienosti kuunnella pykälistä ja asetuksista ja muusta jännittävästä. Koko päivä pelkkiä työjuttuja. Olisin ansainnut ihanat pitkät aamu-unet ja hitaan aamupalan jonka jälkeen pyöräillen rauhassa aamuauringossa töihin. Ei sitte. Huomenna parempi päivä.
Aattelin listata tähän jotain kiitollisuuden aiheita tästä myttyynmenneestä päivästä:
- se että miehen repusta löytyi ensin lukkosulaa, sitten se katsoi bussiaikataulun ja sitten vielä toi lapasen töihin kun olin tiputtanut sen matkalle. Sydäntä lämmittävää.
- ystävä joka kyseli postiosoitettani ja ehdotti että alettaisiin kirjekavereiksi
- melko stressitön työpäivä ja uudenuutukainen työväline
- omena ja mandariini. Kuinka nätin värisiä ne olikaan ja niitä on kotona vielä lisää!
- ei tapahtunut mitään kolaria vaikka ajoinkin pyörällä jossa ei ollut jarruja
- ystävän kirjoittama hauska parodia teksti kihlautumisesta otsikolla "Se suuri Tapiiri, jota koristaa 14 dimangia. Suuri uutinen suuresta rakkaudesta!"
Siinä ne tärkeimmät juuri tässä hetkessä. Nyt taitaa aakkostaminen kuitenkin riittää ja jatkan sitä huomenna. Ei nuo paperit tuosta kai mihinkään katoa vaikken niitä kaikkia saisikaan järjestykseen juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti