Keskinkertainen päivä. Ei ole kiire, mutta ei ole tylsääkään. Ei ole mielikuvituksekasta, muttei ankeatakaan. Ei ole hauskaa, muttei ärsyttävääkään.
Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänään vaikka onkin laimeaa.
Sää sentään on jotakin. Vähän lumipyryä enteilevä. Oli hauskaa aamulla pyöräillä lumikierteissä, niihin sisään ja niistä ulos. Olisin voinut jäädä pyöräilemään pidemmäksikin aikaa jos ei olisi ollut niin kylmä ja jos jokainen aamulla viivytelty minuutti ei tarkoittaisi minuuttia pidempään töissä.
Eilen vietin vapaaherrattaren iltaa kotona koska mies oli tekemässä lyhytelokuvaprojektia yliopistolla. Katsoin vähän telkkaria ja totesin etten jaksa. Oma elämäkin on mielenkiintoisempaa kun televisiossa esitetyt elämät joissa kaikki tuntuu pyörivän ruuan, sisustuksen, ulkonäön ja murhien ympärillä.
Sitten sytytin kyntilät, keitin teetä ja avasin kirjan. Kirja jota tällä hetkellä luen aktiivisimmin kertoo naisesta joka on tullut allergiseksi omalle elämälleen kaupungissa ja on siksi muuttanut yksin metsään elämään luonnon ja oman kehonsa ehdoilla ja irrottautunut kaikista muista elämän ehdoista.
Tähän mennessä hänen elemänsä on ollut vapauttavaa ja suhde luontoon on koko ajan ollut lämmin ja mutkaton. Nyt kuitenkin talvi alkaa tulla ja päähenkilö joutuu kohtaamaan luonnon raaemman puolen. Jätin kirjan kohtaan jossa henkilö alkaa pohtia että hänen täytyisi muuttaa taloon talveksi.
Jatkan kirjaa ehkä vielä muutaman kymmenen sivua mutta sitten teos taitaa jäädä kesken. Luulen että teoksen ansiokkain anti oli alun luontoyhteyden kuvaamisessa ja loppu on sen verran tavanomaista että sen voi jättää lukemattakin. Täytyy vielä katsoa.
Lisäksi sain postissa pari viikkoa sitten sarjakuva-albumin Miina ja miehet jonka ajattelin lukea tänään ja kirjoittaa jonkin artikkelin teoksesta lukemisen jälkeen. Mahdollisesti arvostelun. Sarjakuvassa suomalaiset miespiirtäjät piirtävät Minna Canthin tarinoita tulkiten. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti