Ajatuksia visuaalisesta ympäristöstä ja muusta.

Huomioita omasta visuaalisesta ympäristöstä, kuvia, ideoita, hetkiä ja yllätyksiä.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Ian McEwanin Polte


Nyt se on luettu loppuun vaikka ajattelin jo jättää viimeiset 20 sivua lukematta koska ennustelin niiden latistavan koko homman ja niinhän ne tekikin. Lopussa kaikki langat sidottiin yhteen ja kaikki päättyi. On ärsyttävää että kirjoissa usein koko maailma päättyy kirjan loppuun tai ainakin hahmoissa tapahtuu jotakin niin merkittävää että he eivät ole enää samoja.

Tämä elämän ja kirjojen välinen ero on saanut minut jo vuosikymmenien ajan lopettamaan kirjat n. 20 sivua ennen loppua. Viime aikoina olen lopettanut usean kirjan jo puolessa välissä, siinä kohdin kun kaikki alkaa vaikuttaa liian järjestellyltä ja ymmärrettävältä. Jos olisin ollut viisas olisin jättänyt myös Poltteesta lukematta nuo viimeiset sivut koska ennen niitä minusta kirja oli mielenkiintoinen ja sujuva.

Teoksen parhaita puolia ovat kirjoittajan mukaan tempaava kirjoitustyyli joka antaa lukijalle sopivasti aikaa omaksua uusia seikkoja ja hahmoja. McEwan antaa lukijalle paljon tekstiä mm. ympäristöisä ja asetelmista joissa tapahtumat tapahtumat ja tämä eroaa mielyttävällä tavalla kiroista joissa tapahtuu valtavasti asioita ja jotka ovat silti mammuttimaisen pitkiä. Jokaisen kirjan ei tarvitse olla elokuvan käsikirjoitus vaan on hyvä että jotkin tarinat toimivat nimenomaan romaanimuodossa. Oman lukukokemuksen kannalta itselle oli tärkeää että käsissä on nimenomaan tuo n. kolmesataasivuinen kovakantinen opus joka on käännetty omalle äidinkielelle.

Kirja antoi mielenkiintoisia ja aika ihmisläheisiä näkökulmia ilmastomuutokseen ja lähestyi aihettaan riemastuttavan intoilemattomasti ja silti herättävästi. Toisena pääteemana teoksessa oli päähenkilön, Nobel-palkitun fyysikon, ongelma kohdata maailma ja elää omaa elämää. Päähenkilö tuntui kiitävän omaa elämäänsä täysin tietämättömänä omista valinnanmahdollisuuksistaan ja mahdollisuuksista yleensä.

Mutta ei kirjan juonesta sen enempää. Hyvä lukukokemus kaikenkaikkiaan ja lukisin nimenomaan junamatkoilla, kahviloissa ja muissa puolitiloissa.

--------------------
Tiistain huomiot:
- Kun pakkanen laski ollaan yhtäkkiä aivan erilaisessa valoympäristössä. Eilen paistoi ihana kevättalven aurinko ja toivottavasti sama ilmiö toistuu tänään.
- Kun on ollut sairaslomalla yli neljä viikkoa alkaa jo kaipaamaan jotain pävittäisiä rutiineja jotka erottaisivat päivät toisistaan ja toisivat vuorokausirytmiä. Jopa töihin on vähän ikävä vaikka se on melko erikoista.
- Tänään taidan mennä käymään taidenäyttelyssä koska silmät kaipaa jo jotain nähtävää. Turussa on sitäpaitsi alkanut kulttuuripääkaupunkivuosi ja odotan jo innolla mitä kaikkea mielenkiintoista vuoden aikana kaupunkiin luodaankaan!
--------------------

Nyt aamiaista ja sitten hetki käsitöitä ennen kun lähden kaupungille etsimään jotain katseltavaa.

Ihanaa viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti